kristinuskoa voi perustella järkevästi

Ateismi ja apologetiikka

Ateismi eli Jumalan kieltäminen on saanut viime vuosina uusia muotoja. Uusateismiksi nimetty suuntaus on erityisen agressiivista ja aktiivista. Sen mukaan kaikkien uskontojen vaikutukset ovat pelkästään pahoja. Kaikkia piiloateistejakin rohkaistaan tulemaan ateisteiksi. Erityisesti luonnontieteen tuloksiin vedoten pyritään osoittamaan, ettei nykyään ole enää järkevää uskoa mihinkään, mitä ei voida tieteellisesti todistaa. On kuitenkin syytä huomata, ettei ateismi ole tieteen tulos, vaan maailmankatsomus, yksi tapa tulkita tieteen tuloksia.

Jokainen uskova joutuu varmaan jossain vaiheessa miettimään, mikä osuus järjellä ja tiedolla on hänen uskossaan. Koko kristinuskon ajan onkin harjoitettu apologetiikkaa (apologiaa) eli uskon järjestelmällistä puolustamista. Alkukristillisyyden aikana juutalaisille pyrittiin osoittamaan, että Jeesus on Messias. Roomalaisille taas vakuutettiin, että kristinusko on ihan kunniallisten ihmisten liike, se ei sisällä salaisia, riettaita tai väkivaltaisia rituaaleja eikä ole poliittisesti kumouksellista.

Nykyään apologeettoja tarvitaan erityisesti tieteen piirissä. Yksi tunnetuimmista on englantilainen tiedemies Alister McGrath. Suomessa vastaavaa työtä on tehnyt mm. professori Tapio Puolimatka. On selvää, ettei kukaan tule uskoon vain tosiasioita listaamalla, mutta tasokas apologetiikka voi raivata esteitä yleisen mielipiteen tasolla. McGrath korostaakin selkeästi apologetiikan ja evankelioinnin eroa: apologetiikka on keskustelua, evankeliointi uskoon sitouttamista.

Yleinen ilmoitus ja tiede

Apostoli Paavali viittaa Roomalaiskirjeessään (1:19-20) siihen, että Jumalasta on saatavissa tietoa esimerkiksi luontoa tutkimalla. Tämä on osa yleistä ilmoitusta, johon kaikilla on mahdollisuus  tutustua. Jumala on luonut ihmiselle järjen, kyvyn tutkia ja analysoida asioita. Tieteelliset menetelmät ovat yksi tapa saada tietoa todellisuuden rakenteista. Yleisen ilmoituksen piiriin kuuluvat lisäksi esim. omantunnon puhe, pyhyyden kokemukset sekä ihmisten ja kansojen kohtalot.

Tieteenhistoriassa annetaan hieman yksipuolinen kuva, jonka mukaan kristityt kirkonmiehet olisivat aina olleet jarruttamassa tieteen kehitystä. Osittain se pitää paikkansa, mutta kun esim. Galileo Galilei todisteli maan kiertävän aurinkoa eikä päinvastoin, uutta oppia vastusti myös osa sen ajan tiedemiehistä.

Moderni havaintoihin perustuva luonnontiede syntyi kuitenkin juuri kristinuskon piirissä. Sen syntyä on selitetty käsityksellä kaikkeuden rakenteesta. Muinaiset kreikkalaiset viisaat olettivat, että maailma on ikuinen, sillä ei ole alkua eikä loppua. Universumin toiminta oli heidän mielestään selvitettävä päättelemällä ja järkeilemällä, havainnot ja kokeet johtaisivat vain harhaan. Kristityt tiedemiehet  taas päättelivät, että universumilla on alku ja tekijä. Se on siis oletettavasti tehty niin, että siinä olevia lainalaisuuksia voidaan järjestelmällisesti tutkia. Albert Einsteininkin mielestä maailman ikuinen mysteeri ja ihme on sen ymmärrettävyys. Yleisen ilmoituksen käsite antoi myös ikään kuin luvan tutkia.  

Tieteellisellä menetelmällä on kuitenkin rajoituksensa. Luonnontieteessä tehdään havaintoja ja kokeita, joista muodostetaan teorioita (joita sitten edelleen testataan). Aikanaan syntyi positivismiksi kutsuttu näkemys, jonka mukaan vain tällä menetelmällä saadaan oikeaa tietoa. Myöhemmin tieteenfilosofiassa on osoitettu, että havainnossa ei ole kysymys puhtaasta jonkin ilmiön havaitsemisesta, vaan siihenkin sisältyy teoreettisia asioita, kuten kieli, käsitteet, mallit ja tulkinta. Ei myöskään voida todistaa, että kaikki mahdollinen tieto todellisuudesta löytyisi aistihavaintojen avulla.

Elämän ja ihmisen alkuperä

Universumin ja ihmisen olemuksen selvittäminen on uskovan kannalta tärkeä ja mielenkiintoinen tieteen alue. Nykyinen tähtitiede on sitä mieltä, että universumilla on alku, jota  kutsutaan nimellä alkuräjähdys, Big Bang. Avoimeksi jää kuitenkin, mistä räjähtänyt aine tuli ja mikä räjähdyksen aiheutti. Eikö ole vähintään yhtä järkevää uskoa, että sen takana oli tekijä kuin että se tuli tyhjästä?

Ihmisen biologista alkuperää selitetään tieteessä evoluutiolla eli eliöiden asteittaisella kehittymisellä alkeellisista monimutkaisiksi. Evoluutioteoria perustuu siihen, että eliöiden kromosomien geeneissä, solujen sisällä, tapahtuu koko ajan mutaatioita (muutoksia). Luonnonvalinnaksi nimetty mekanismi valitsee sitten “jatkoon” tietyt omaisuudet omaavan yksilön (muiden tuhoutuessa).

Käsitteet sekoittuvat usein keskustelussa. Täytyy ensinnäkin erottaa mikroevoluutio ja makroevoluutio. Mikroevoluutiota tapahtuu eliöiden lajin/perusryhmän sisällä. Tuloksena on tiettyjä uusia piirteitä, mutta siinä ei synny uusia elimiä tai uutta lajia. Makroevoluutiossa syntyy uusia elimiä ja uusia lajeja. Toiseksi pitää erottaa ohjaamaton ja ohjattu evoluutio. Ensin mainitussa ajatellaan, että evoluutioprosessi tapahtuu pelkästään luonnonvalinnan seurauksena, ohjatussa että joku (esim. Jumala) ohjaa sitä.

 

Evoluutiteorian kritiikkiä

 

Evoluutioteoriasta, kuten muistakaan tieteellisistä teorioista, ei ole syytä esittää kovin varmoja mielipiteitä, ellei tunne niitä kunnolla. Sellainen ei ole koskaan tuottanut Jumalalle kunniaa, kuten Ristin Voittokin totesi pääkirjoituksessaan vuonna 2009, evoluutioteorian isän Charles Darwinin juhlavuotena. Siksi en maallikkona pyrikään kumoamaan evoluutioteoriaa, vaan esitän vain muutamia lukemiani kriittisiä huomautuksia.

Mikroevoluutio on kaikkien myöntämä tosiasia, mutta makroevoluutiota ei voida havainnoin todistaa. Emme voi seurata laboratorio-olosuhteissa kuinka laji kehittyy toiseksi. Se voi kestää miljoonia vuosia. Pitkät aikajaksot ovatkin eräs suosittu selitys evoluutioteoriassa. Uskotaan, että pitkän ajan kuluessa kasautuneet mutaatiot ja luonnonvalinta saavat aikaan suuria muutoksia.

Kuten aiemminkin totesin, ensin täytyy kysyä, mistä kaikki sai alkunsa. Mistä tuli se elämä, joka alkoi kehittyä ja mistä se informaatio, mikä löytyy alkeellisimmastakin solusta? Tähän mennessä ole voitu tuottaa kokeellisesti elämää elottomasta aineesta, vaikka niin on joskus väitetty.

Evoluutioteorian todisteet ovat pääasiassa aihetodisteita, välillisiä todisteita. Ne viittaavat tiettyyn asiaan, mutta niiden merkitys muuttuu riippuen siitä, mistä näkökulmasta katsotaan. Eräs keskeinen todiste evoluution kannattajien mukaan on se, että solussa oleva geneettinen koodi on samanlainen kaikilla eliöillä. Se todistaisi siis, että ne ovat kehittyneet toisistaan. Yhtä hyvin voidaan kuitenkin ajatella sen osoittavan, että eliöillä on sama tekijä, luoja. Tämä on vain yksi esimerkki aihetodisteista.

On väitetty, että mutaatiot vievät yleensä aina huonompaan suuntaan eivätkä suinkaan johda kehittymiseen. Fossiilit eli kuolleiden eliöiden kivettyneet jäänteet, joissa pitäisi näkyä asteittainen kehitys, puhuvat pikemminkin evoluutioteoriaa vastaan. Välimuotoja lajien väliltä ei löydy, ja fossiilit todistavat lähinnä pysyvyyden ja yhtäkkiä ilmestyneiden lajien puolesta. Fossiilit olivat ongelma jo Charles Darwinille, mutta hän oletti, että niitä löydetään lisää ajan kuluessa. Fossiileja onkin löydetty, mutta ei sellaisia sarjoja, jotka vakuuttaisivat muutosten jatkumisesta lajista toiseen.

Evoluutioteorialla näyttää kuitenkin olevan tieteessä lähes uskonnon asema. Hyvänä esimerkkinä tästä on, että bioprosessitekniikan professori Matti Leisolaa ei huolittu esittämään evoluutiokriittistä kantaansa Helsingin yliopiston Tieteen päiville.

 

Tietoisuuden mysteeri

 

Ihmisen olemus on muutenkin vielä mysteeri.  Ateistisen näkemyksen mukaan aivotutkimus osoittaa, että kaikki ajattelu, tunteet jne. ovat vain aineen ominaisuuksia. Sen mukaan jokaista mielentilaa vastaa tietty aivotila. Tätä näkemystä, joka tekee kaikesta vain materian liikettä, on kyllä vähän vaikea uskoa ihan arkijärjenkin valossa. Ihminen on kuitenkin itsestään ja ympäristöstään tietoinen olento, joka ei ole kiinni pelkästään konkreettisissa asioissa, vaan pystyy myös abstraktiin ajatteluun ja ymmärtää merkityksiä. Mielentilat tietysti näkyvät aivoissa, koska aivot ovat niiden “alusta” niin kuin tietokone on siinä käytetyn ohjelman alusta.

 

Erityinen ilmoitus

 

Ihmisen tiedonhankintamenetelmät eivät kykene tavoittamaan koko todellisuuden olemusta eivätkä niin ollen myöskään Jumalaa. Siksi tarvitaan erityistä ilmoitusta, joka löytyy Raamatusta. Raamattu kertoo, miksi jotakin on yleensä olemassa. Jumala on luonut universumin. Ihmisestä todetaan, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi, kaltaiseksi. Kristinusko on myös historiaan sidottu uskonto. Asioita on tapahtunut tietyssä paikassa ja tiettynä aikana. Jumala on toiminut ja osoittanut voimansa historiallistenkin tapahtumien kautta.

Raamattua ei voi tulkita oikein pelkästään sillä menetelmällä, jota yliopistoissa harjoitettava historiallis-kriittinen tutkimus käyttää. Sen lähtökohtana on ajatus, että kunkin raamatunkohdan oikea tulkinta määräytyy sen historiallisen ajankohdan ja asiayhteyden (kontekstin) mukaan. Tiukasti näin ajatellen esim. Jesajan 53. luku ei siis puhu Jeesuksesta.

Edesmennyt Vanhan Testamentin eksegetiikan (raamatunselitysopin) professori Timo Veijola oli kansainvälisesti arvostettu historiallis-kriittisen tutkimuksen tuntija. Ennen kuolemaansa hän kuitenkin kirjoitti Teologiseen Aikakauskirjaan artikkelin Historiallisen kritiikin jälkeen. Siinä hän kertoo aivan kuin heränneensä unesta tajutessaan, että oikea ja kattava tulkinta edellyttää ns. kanonista lukutapaa.

Pelastushistoria kulkee koko Raamatun läpi kuin punaisena lankana, ja kaikki Raamattuun kanonisoidut (ohjeelliset) tekstit muodostavat kokonaisuuden. Raamatun kirjojen kirjoittajat ovat Hengen johdossa tietyssä historiallisessa tilanteessa kirjoittaneet myös jotain sellaista, jota eivät itsekään ole välttämättä vielä ymmärtäneet. Eiväthän opetuslapsetkaan ymmärtäneet Jeesuksen koko merkitystä ennen kuin vasta pääsiäisen jälkeen. Professori alkoi siis lukea Raamattua niin me tavalliset uskovat olemme aina lukeneet!

Teodikean ongelma

Monelle suuri kompastuskivi Jumalan luoman ja ohjaaman maailmankaikkeuden hyväksymisessä on ns. teodikean ongelma. Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi hän sallii niin paljon pahaa. Niinpä jotkut ajattelevat, että jos Jumala yleensä on olemassa hän joko ei ole hyvä tai ei ole kaikkivaltias.

Voidaan ensinnäkin kysyä, että jos ihminen on vain mutaatioiden ja luonnonvalinnan tulos, miten voidaan yleensä määritellä mikä on hyvää ja pahaa, ja millä perusteella. Silloinhan mitään absoluuttista mittaria tai moraalia ei ole olemassa.

Emme tule tässä maailmanajassa täysin ymmärtämään kaikkien kärsimysten syytä ja tarkoitusta eikä ole yhtä vastausta teodikean ongelmaan. Kristinusko kokonaisuudessaan on kuitenkin vastaus. Jumala on luonut ihmiset sellaisiksi, että meillä on vapaa tahto. Emme ole tottelevaisia robotteja.

Raamatun erityisestä ilmoituksessa käykin ilmi, ettemme elä nyt sellaisessa maailmassa, jonka Jumala aikanaan loi. Ihminen käytti vapauttaan väärin rikkomalla Jumalaa vastaan ja nyt olemme syntiinlankeemuksen tilassa. Läpi Raamatun kulkee kuitenkin Jumalan suunnitelma kaiken ennalleen asettamisesta ja ihmisen pelastamisesta alkuperäiseen onnen tilaan. Teodikean kannalta ajateltuna yksi upeimpia ajatuksia onkin juuri se, että viimeistä sanaa tästä kaikesta ei ole vielä sanottu!

 

Usko

 

Ateistista näkemystä kannattavat väittävät, että he eivät perusta mitään uskon varaan, vaan luottavat pelkästään faktoihin. Kaikkien näkemysten takana on kuitenkin tiedonhankinnan keinoihin ja todellisuuden luonteeseen liittyviä oletuksia, joita ei voi todistaa kokeellisesti. Faktat voidaan nähdä eri tavalla riippuen siitä millainen maailmankatsomus kullakin on. Helsingin yliopistossa tehdyssä tehdyssä filosofisessa tutkimuksessa todetaankin: “Kun tieteellisen maailmankatsomuksen hyväksyvä henkilö päättää nojata tieteelliseen maailmankuvaan ja sitoutua epäuskoon ja ateismiin, hän tekee filosofisessa mielessä samankaltaisen valinnan kuin uskonnollinen henkilö”.

Ajattelemalla ja tutkimalla voi päästä selville monista asioista. Uskovankaan ei ole mitään syytä vastustaa tiedettä. Käyttämällä metodia (tutkimustapaa), jossa suljetaan pois kaikki yliluonnolliset tekijät, moderni tiede on edistynyt valtavasti ja helpottanut elämäämme monin tavoin. Tiedemiehen olisi kuitenkin syytä olla nöyrä ja tunnistaa tieteen rajat. Ihminen ei pysty saavuttamaan kaikkea tietoa todellisuudesta ja Jumalasta tutkimalla luontoa ja itseään. Hänen täytyy tutustua ja turvautua erityiseen ilmoitukseen, joka on Raamatussa ja tehdä valintansa.

Raamatussa on totuuksia, jotka täytyy ottaa uskossa vastaan. “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.”, sanotaan Heprealaiskirjeessä (11:6). Uskoa määritellään siinä lisäksi näin: “Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” (Hepr. 11:1).

Raamatun mukaan Jumala on päättänyt pelastaa ihmiskunnan sälyttämällä kaiken pahuuden ja synnin poikansa Jeesuksen päälle. Jeesus kärsi rangaistuksen puolestamme. Hänen ristinkuolemansa on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Apostoli Paavalikin totesi, että Jumalan toimintatapa kuulostaa hullutukselta (1. Kor. 1:21). Sovitus on kuitenkin asia, jota ei tarvitsekaan järjellä täysin ymmärtää. C. S. Lewis toteaa kirjassaan Tätä on kristinusko: “Ihminen voi ottaa Kristuksen sovitustyön vastaan, vaikkei käsittäisikään, miten se tehtävänsä tekee. Asia on vieläpä niin, että vasta otettuaan sen vastaan ihminen voi ymmärtää, miten se toimii.”

 

Oma ratkaisuni

 

Muistan hyvin hetken, jolloin tein oman valintani. Olin pitkään ottanut asioista selvää ja käynyt eri seurakuntien tilaisuuksissa. Joulukuussa 1973 koin olevani sellaisessa tilanteessa, että minun piti lopullisesti ratkaista suhteeni hengellisiin asioihin. Nuori evankelista, johon olin tutustunut armeijassa, rukoili kanssani alttarilla. Esitin hänelle monia kysymyksiä. Lopulta hän vastasi viisaasti: “Et voi nousta puuhun latvasta päin, vaan tyvestä. Tule nyt ensin sisälle Jumalan valtakuntaan. Sen jälkeen voit kaikessa rauhassa jatkaa asioiden tutkimista.”

En tuntenut mitään suurta synnintuntoa, koska olin elänyt aika siivosti. Enemmänkin etsin tarkoitusta ja mielekkyyttä elämään. Ajan mittaan olen toki tajunnut syntisyyteni ja sovitustyökin on kirkastunut. En osaa sitä selkeästi sanoiksi pukea, mutta koen, ettei kaikkea pahuutta ja koston kierrettä millään muulla tavalla voitaisikaan poistaa.

Apologeettoja tarvitaan

Ei siis ole mitään syytä väheksyä tai hävetä uskonratkaisua. Kannattaa kykynsä mukaan lisätä koko ajan tietouttaan hengellisistä ja muistakin asioista, jotta voi vastata muille etsijöille. “Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu”, kirjoitti apostoli Pietari (1.Piet. 3:15).

On hyvä tuntea myös vastustajien ja kriitikoiden väitteitä ja näkemyksiä. Kritiikki voi auttaa selkeyttämään omaa näkemystä. Ei kuitenkaan tarvitse uskoa kaikkea, mitä lukee. “Kun kokemuksellinen hartauselämä eli lähisuhde Jeesukseen on elävä, ei tarvitse pelätä mitään, mitä lukee”, totesi Kyrkpressen-lehden toimitussihteeri Tomas von Martens Vantaan Lauri -lehdessä.

Professori Tapio Puolimatka on tästä hyvä esimerkki. Hän pystyy perustelemaan näkemyksiään keskusteluissa ja väittelyissä ateistien kanssa. Evoluutioteoriaakin hän on tutkinut paljon ja tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän hän tutkii ohjaamattoman evoluution todisteita sitä enemmän hän vakuuttuu luomisteoriasta.

Seppo Honkonen

 

Kirjallisuutta

C.S. Lewis: Tätä on kristinusko

Aku Visala: Mitä tiede ei voi kertoa sinulle

Tapio Puolimatka: Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Timothy Keller: Mihin Jumalaa tarvitaan

Alister McGrath: Tätä on teologia